Mielestäni jokaisen joka anoreksiaa sarastaa tulisi saada siihen kunno apua. Ei se riitä, että saadaan anorektikko syömään ja paino nousemaan. Sairauteen liittyy paljon muutakin kuin paino ja syöminen, vaikka se on syömishäiriö kaikki ei johdu syömisestä. Tulisi hoitaa myös henkistä puolta, koska ei ole mitään mahdollisuutta ikinä parantua jos vain anorektikot pakotetaan syömään tietty määrä ja lihomaan tietyn määrän ja sitten he pääsevät kotiin. He voivat olla sisältä ihan rikki, ja varmasti he ovat vielä ahdistuneita tästä kaikesta, äkillisestä muutoksesta. Äsken he vielä olivat syömättä ja liikkuivat paljon energiamäärään nähden ja nyt heidän on pakko olla liikkumatta ja pakko syödä. Miettikää itse, kuinka vaikeaa se on. Lääkärit tarkkailevat vain fyysistä puolta, mutta henkinen jää aina fyysisen varjoon. Mitä järkeä on syömiskäytöksen parantumisessa jos sairastunut on masentunut eikä halua elää ja kuitenkin tappaa itsensä, koska on saanut apua vain fyysiseen puoleen, muttei henkiseen?

Lääkärit ja hoitajat voisivat miettiä tätä, ja nyt he sanovat, että jokainen anorektikko ajattelee ja sanoo  näin. Mutta se on totuus, ja kukaan ei voi ymmärtää anoreksiaa, ellei ole itse sairastanut ja saa olla todella onnellinen, jos ei ole anoreksiaan sairastunut, koska siitä on todella pitkä aika päästä eroon ja vaikea, ehkä siitä ei lopullisesti pääse eroon milloinkaan.

Kaikki hoitosopimukset tehdään, että millä painolla saat mennä ulos, mutta jos anorektikko on masentunut ja hän joutuu vain olemaan samassa paikassa päivästä toiseen alkaa se ahdistaa enemmän ja jos on jo muutenkin huono ja paha olla on vaikeaa. Jo itse sairaus on niin vaikea. Hoidon pitäisi muuttua paljon parempaan suuntaan, koska tällä ei mennä enää pitkälle. Eivät lääkärit ikinä ymmärrä. Se on vain tosiasia ja harvat sairastaneiden lisäksi sen ymmärtävät.