17.10

Olen tajunnut sen, etten lihoa täällä sillä ruokamäärällä, mitä syön, koska syön nälkäni mukaan. Siksi en enää tee pakollista listaa liikkumisista. Teen vain samaan tyyliin kuin ennekin, mutta ne eivät ole ihan pakolliset. Ne ovat vain ylläpitämään kuntoa ja parantamaan sitä. Liikun myös, koska se saa ajatukset pois muusta ja tulee paljon parempi mieli. Tuntuu heti liikkumisen jälkeen energisemmältä. Nyt neljän päivän liikuntatauon jälkeen jaksoi paremmin. Siispä en luultavasti muulloinkaan liiku kotona. Ihanaa kun tietää, ettei ole pakko liikkua vaan saa liikkua, jos sen haluaa tehdä sen takia, että olisi energisempi olo, parempi mieli ja saisi ajatukset muualle. Sekä sen kunnon takia, koska täällä pääsee kunto muuten todella huonoksi, ellei tee mitään.

7.25

Kamalan flunssainen olo, mutta onneksi sain pakolliset tehtyä sekä 200 x-hyppyä. En tiedä, jaksanko enää niin paljon tänään liikkuakkaan, jos tää flunssa tästä pahenee. Ainakin tänään vähennän, koska en ehkä liiku oikein yhtään. Ja halulan, että elimistö sitten kuluttaisi kaiken ilman liikuntaakin. On kyllä sittenkin pakko liikkua, kun mietin, että sitten liikkumisessa olisi taukoa sunnuntaihin asti, kun tulen tänne takaisin. Ihan pakko yrittää tehdä kaikki pakolliset! Ihana nälkä mahanpohjassa. Saman kokoinen aamupala kuin eilen olisi ihan kiva.

8.45

En aio liikkua tänään, ellei ole ihan tylsää, koska mun juhannus alkaa tästä, siis kesäloma. Yritän syödä sen verran täällä tänään ja huomenna, että elimistö kuluttaa kaiken syömäni energian. Toivottavasti niin menee ja olen kuluttanut tarpeeksi tällä viikolla. Painosta sen sitten huomaa.

21.10

Pakotin nyt itseni tekemään vielä joitain liikkeitä, koska olen ollut laiska tänään liikunnan suhteen. Kamalan heittelehtivä ja väsynyt olo, varmasti sen lääkkeen takia. Ajattelin pakata tavaroita jo nyt niin ainakin pääsee huomenna lähtemään heti yhdeltä ja onpahan nytkin tekemistä. Kun ajattelin yrittää valvoa ainakin yhteentoista. Voisi taas, jos jaksaisi lukea kirjaa tai lehdestä juttuja ja alleviivattuja kohtia.

7.55

Nyt onneksi mulla on nälkä. Hyvä, etten syönyt illalla sen enempää kuin sen kevytviilin. Mahakin murisee jo ja tunnen sen ihanan tyhjyyden tunteen! Päätin, että yritän aamupalalla syödä hedelmän ja sen jälkeen puolet puurosta, koska se on niin täyttävää. Vähennän sen verran, ei noi mua varmana pakota! Mä sanonn, että olen jo saatanan täynnä. Ja siitä mulla oikeasttikin menee jo nälkä. Pelkkä omenakin riittäisi, mutta ei varmaan noille. Mä pystyn kyllä syömään hedelmän hitaasti ja hieman puuroa yhtä hitaasti. Eilen söin puuron kokonaan ja puolikkaan omenasta, luulen että tämä on vähäkalorisempi vaihtoehto vähentää puuroa kuin hedelmä. Kohta ei ole enää sitä ihanaa tyhjyyden tunnetta, kun pitää syödä8(

21.00

Sain tänään vähennettyä aika paljon aterioilta, ainakin kun vertaa eiliseen. Haluaisin puhua ja ajatella muuta kuin ruokaa, syömistä ja painoa, haluisin myös onnistua siinä. Silti en pysty, koska ne ajatukset seuraavat minua aivan koko ajan. Olen kahlittuna niihin, vielä haudassanikin on kahleet. Onneksi pääsen pois täältä torstaina jo yhdeltä, saa varmaan muuta ajateltavaa, kun menen ystäväni luo8) Ihanan vapauttava olo, kun tietää, että on jotain mitä odottaakin. Mutta se parantaa vain torstain. Päivät ennen torstaita ovat yhtä piinaa ja kidutusta. Ei väsytä edes yhtään, eikä unilääkkeestä ollut apua viime yönäkään. Tahdon vaipua ikuiseen uneen, en halua ajatella, enkä nähdä unia.

22.25

Nykyään mulla on aika hyvä olo, kun en syö enempää kuin on nälkä ja ehkä hieman vähemmänkin. Ainoa paha olo tulee ´liikunnasta. On vain pakko pakko liikkua, jotta kuluttaisi, koska en tíedä, paljonko elimistö sitä ruoasta kuluttaa. Painopäivyrin mukaan tänään mulle on kertunut kaloreita suunnilleen 1200. Luulen, etten kamalasti lihoa, mutta olis ihan kiva, jos paino nyt pysyisi edes tuolla 43-45 välillä. Luin jonkin verran Potteria, pitkän lukutauon jälkeen ja se vaikuttaa ihan ok:lta. Tosin Houkutus oli kirja, jota mikään toinen ei tule voittamaan.

Unilääke alkaa luultavasti vaikuttaa, koska en meinaa pysyä pystyssä ja on aivan veltto olo. En kyllä halua vielä nukkua. Täytän jonkun aikaa ristikkoa, kunnes väsymys on sietämätöntä.

8.00

Todella todella todella hyvä, että mulla on nyt nälkä, ettei ruoka jää ainakaan mun sisälle lihottamaan. Yritän taas tänään vähentää ruoasta, kuten eilenkin. Saa nähä, mitä pystyn jättämään aamupalasta pois. Nukuin tosi huonosti ja näin tänäkin yönä ahdistavaa unta. Näin mulle käy aina nykyään joka yö, ellen saa unilääkettä. Ja aloin nukkua vasta vähän yli 00.00 ja heräsin joskus ennen kuutta. Haukottelen varmaan taas koko päivän. Aamulla nyt paino oli 43.4 kun se otettiin verikokeiden jälkeen. Mä jo pelkäsin, että olin lihonut niistä karkeista8o Ihan omituista, että aina paino laskee suunnilleen kilon. En voi sille mitään.. Kun en vain uskalla syödä lihoamisen pelossani. Nyt kyllä kulutan enemmän kuin, mitä saan energiaa. En halua painaa yli 45, mutta haluaisin painon pysyvän kotonakin, jotta pääsisin joskus kotiin pysyvästikin. Haluan vapauteni. Alleviivasin eilen illalla juttuja Fitness-lehestä. Yritän jotenkin saada itseni uskomaan, että ei ole pakko liikkua vaan, että liikunta on tarkoitettu siihen, että pidetään itsensä kunnossa.

Välillä, kun on liikkunut ja huomaa, ettei ole niin iso, miltä välillä tuntuu, joskus on ehkä hetken tunne, että ulkonäköni on ok. Se olo voi mennä hetkessä, jos täytyy syödä maha aivan täyteen tai, jos täytyy syödä jotain rasvaista. Liikunta tekee virkeämmäksi ja olo todellakin on hetken parempi. Sitten joskus ajattelen, etten ole liikkunut tarpeeksi ja olen syönyt liikaa, silloin nään itsessäni pelkkää läskiä.

-Banaani-Karkit-Lakritsi-Suklaa-Kuivatut hedelmät-Jäätelö-Sipsit-Popcornit-Roskaruoka(hampurilaiset, ranskalaiset yms.)-Limsa-Vanukkaat-Kiisselit-Rahkat-Mehut-Leivonnaiset-Kakut-Letut

[MUISTUTTAKAA JOS UNOHDIN LISTALTA JONKUN HERKUN]

Klo:21.20

Tänään en kotona syönyt mitään, en tajua, miksen koskaan uskalla siellä syödä. Nyt syynä oli ehkä se, että edellisenä iltana söin aika sairaasti karkkia. Painoin aamulla paljon ja siksi hieman kävelinkin jne... Päivällä paino kotona näyttikin 43.3, wihii. Olin onnistunut, mutten siihen aikaan uskaltanut enää syödä mitään, koska pelkäsin, että osastolla joudun syömään ihan liikaa. No täällä sitten vatsa täyttyi ja alkoi sattua. Johtui varmaan taas maidosta. Yritin vähentää, onnistuin vain iltapalalla, enkä tänään ole liikkunut kamalasti, kun suurin osa päivästä meni lomaillen, joka tarkoittaa kotona olemista. Ajattelin alleviivata vielä lehdestä kiinnostavia kohtia. Olen muuten aika hyödytön. Aamulla kerroin vanhemmille, että voisin hävitä ja häivyin vanhalle koululle. Silloin olin aivan sekaisin ja tarvitsin omaa rauhaa.

Klo:10.55

Vaaka näytti 44.3. Olen siis superläski. Nyt pitäisi liikkua enemmän ja vähentää energiansaantia. Olenkin yrittänyt eilisestä lähtien vähentää ja nyt, vähennän paljon enemmän kuin eilen. Ainakin yritän kovin! Inhoan mahaani, se pullottaa niin paljon, jokaisesta kohdasta. Siksi löin mahaani ja viilsin, se kipu oli ihanaa minulle ja rangaistus myös minulle sekä mahalleni. En aio tehdä tänään mitään vapaata, ellen ole jo tehnyt pakollisia. Vatsan kohtaa pistelee ihanasti. Haluan käyttää Bodom-t-paitaa ja siksi en viitsinyt tuottaa kipua käden kohdalle.

Klo:11.20

Kohta on ruoka. Pelottaa, että miten saan vähennettyä kaloreita, ettei tule turvottava olo. Onneksi nyt on nälkä niin syön sen mukaan, tai vähän vähemmän. En usko, että syön muuta kuin ruokaa, enkä sitäkään ihan kokonaan. Niin pitäisi tehdä, ettei tulisi tämän läskimmäksi. Toivottavasti hoitajat antavat mun vähentää sen verran, kun haluan. Ja pitelen mahaani, sanon että yritin kaikkeni. Toivottavasti se siitä. Mikään ei ole kuitenkaan varmaa. Ei edes se, miten kauan elän. Inhoan tätä, joka joillain on elämä.

Klo:18.35

Oloni on nyt aivan omituinen. Muistan hämärästi, että samanlainen tunne oli joskus, kun olin kotona, kun oli paha olla. Tuntuu, ettei tuntisi mitään ja kuitenkin on niin paha olla. En osaa oikein kuvailla, kun itsekin olen aivan tyhjä. Ehkä se ei ole mikään olo, on vain tyhjä. En saisi olla kauaa yksin, ellen liiku, koska usein silloin on hirveä olo. Yleensä, jos ei tee mitään. Haluaisin tietää syyn siihen. Ei ole mahdollista. Oon niin väsynyt tähän kaikkeen.

Klo:22.20

Katselin leffaa kahden tytön kanssa ja oli tosi ihanaa vaihtelua. Sen takia en ehtinyt tehdä pakollisia liikuntoja, kun vasta nyt. Ja olen jo siinä unilääketokkurassa. Oli muuten aika rasittavaa. Huomenna pitää oikein kunnolla liikkua, sillä kotona tulee olemaan liikkumaton viikonloppu, koska tiedän, että syön siellä vain sen verran kuin kulutan. Vielä ajattelin venytellä, tehdä huomisen suunnitelman ja lukea lehteä. Jos yrittäisi mennä nukkumaan viimeistään 23.00.

Rakastan sadetta enemmän, kuin muuta tällä hetkellä. Elämäni on harmaata, kuten nuo pilvet taivaalla. Tulisipa ukkonen ja salama iskisi juuri minuun ja kuolisin. Ei tarvitsisi enää ikinä miettiä, mitä saa syödä ja, kuinka paljon on liikuttava. Se on rasittavaa. Kun ei ehdi tehdä mitään muuta, kun miettimänä noita ja liikkumaan. On vain pakko kuluttaa.

Täytyy katsoa siis sadetta, kuin viimeistä kertaa, koska en tiedä ikinä elänkö seuraavaan päivään. Täällä ovat terävät esineet kielletty, mutta kynsinauhan leikkuria ne eivät huomanneet. Jos oloni muuttuu sietämättömäksi, voin tehdä sillä jotain, mikä helpottaa oloani. Lopullisesti.

Näen pisarat ikkunassa. Kuvittelen, kuinka ne ovat viimeiset pisarat, jotka näen.

Klo:9.50

Olen joutunut tänään syömään niin sairaasti, että huomenna vähennän kaikkea, yritän mahdollisimman huomaamattomasti. Laitoin huomisen liikuntasuunnitelman uusiksi. Ainakin yritän kuluttaa liikunnalla kaiken syömäni. Haluan kotiin, sillä siellä söisin vain nälän mukaan ja kuluttaisin arkiliikunnalla kaiken syömäni. Haluan kotiin! Kukaan ei voi luultavasti tajuta tätä tuskaa, minkä ikävä normaaliin elämään tuottaa. En halua lihota, haluan olla juuri tällainen, kun nyt olen. Sei ei taida riittää kenellekkään. Nyt tiedätte, miksi minun on täysin pakko liikkua.

Klo:21.15

Koitin hetken aikaa nukkua, koska olen ollut koko päivän saatanan väsynyt, kun näin yöllä ahistavaa unta ja paikat ovat aivan kipeöt ja msutelmilla. Sitä se pienikin liikunta teettää. Ja pakkoliikunnan teettää tämä paikka. Piristyin, kun tein 300 vatsaa, energia oikein nousi pintaan. Kohta pitää vielä tehdä kyykkyjä ja punnerruksia sekä venytellä. Kirjoittelen tänne tunnelmia, jos heräilen yöllä.

Maha murisi melkein koko ajan ja tunsin ihanan tyhjyydne tunteen. Verensokerini oli luultavasti alhaalla, koska usein pyörrytti, oksetti, heikotti ja väsytti. Kun tulin sairaalaan piri syödä vispipuuroa ja näkkileipä, juoda mehua. Sen jälkeen oli fyysisesti parempi olo, mutta henkinen puoli muistutti siitä, että haluan vain nopeasti kuluttaa sen kaiken. Nopeasti! Etsion tietoa terveellisestä ravinnosta ja toivon todella, että ne huomenna alkavat valmiit ateriat ovat terveellisiä ja monipuolisia. Kaloreita silti aina saman verran, nyyh >8(

Söin iltapalalla näkkärin ja ruisleivän. Ne oli ihanan makuisia ja ainakin tunsin maistaneeni vähäkalorisuuden ja terveyden. Kun join sokerista mehuakin, olo parani eikä hetkeen heikottanut. Tuli kyllä huono omatunto mahan täynnä olemisesta. Olen käynyt paljon nettisivuilla lukemassa terveellisyydestä ja yritän mielessäni noudattaa terveellisyyttä. Ja pakollista liikuntaa tietysti edelleen!

Illalla:

Toivottavasti ne tarjottimet on tehty monipuolisesti ja lautasmallin mukaan. Tekisi mieli taas lukea KG:tä ja Fitnessiä, koska ei ole muuta siihen aiheeseen liittyvää lehteä, mutta en halua elämäni pyörivän vain ruoan, terveellisyyden ja painonhallinnan ympärillä. Ehkä olisi vain paras alkaa nukkua, kun ne tulee aamulla kuuden aikaan taas herättämään ja laittavat emlan. Hmm, alkaisinko tehdä omaa lehteä? Sanokaa te, en osaisi kyllä kirjoittaa ja aihett olisivat varmasti tylsiä... Jotain uutta haluaisin kehitellä, jotain, joka ei pyörisi syömisen ympärillä. Tarvitsen vapauteni takaisin! Kävellessäni mietin, miten kävelisin, jotta kuluttaisin mahollisimman paljon kaloreita. Ja yritän valita aina tavan, joka kuluttaa eniten, ja ruoan, jossa on vähiten kaloreita. Olen tuomittu. Auttakaa mua ajattelemaan muuta tai olemaan ajattelematta!

Haluaisin elämän. Sellaisen, jossa viihtyisin omassa kehossani, koska en miettisi koko ajan läskejäni. Pitäisi olla siis nyt laiha, jotta minulla voisi olla tämä tunne. Haluan tuntea kaikki luuni, monista se ei ole normaalia, mutta minkäs teet kun niin ajattelet. Tahtoisin, että edes joku välittää minusta, ei ole ketään eikä tule koskaan olemaankaan. En haluaisi miettiä koko ajan syömistä ja kalorimääriä tai ruokaa yleisesti. Haluaisin päästä pois tältä osastolta ja pitää kesäloman, olisinpa vain ansainnut kesäloman.

Olen yksin ja inhoan itseäni enemmän, kuin voin edes kertoa.

Aloitin kirjoittamaan päiväkirjamaisia kirjoituksia pieneen vihkooni, ruoasta ja mielialastani ja aika paljon kaikesta, mitä tännekkin olen ennen laittanut. Ehkä jopa tarkemmin. Kopioin ne suoraan tänne aina edellisen päivän kirjoitukset seuraavana päivänä, kun aloittelen kirjoittelemaan uutta. Päätn tehdä näin, koska koneella pää alkaa särkeä ja haluan jotain tekemistäkin joskus öisin, kun tällä osastolla ei saa olla koneella.

Olin muuten Sauna Open Airissa kaverini kanssa ja näin Bodomin, oli aivan helvetin mahtava! Sitä ei voi sanoin kuvata, varsinkin alussa, kun Allu tuli lavalle. Ja kun näin Jannenkin koskettimien takana aloin jo uskomaan, että se on todellista ja siltikin tunne, ettei se olisikaan todellista valtasi mut. Mutta oli niin mahtavaa, etten pysty sitä sanoiksi pukemaan, se täytyy itse kokea. Olin aika edessä, lavalle ehkä viisi metriä8) Näin ainakin hyvin.

Kotona en syönyt oikein mitään, oli todella ihanaa ja perhe ei pakottanut syömään, vaan ne kuulemma ymmärtää, etten voi tälle mitään. Painoin aamulla muuten meidän vaa'an mukaan 43.9. Saa nähdä, mitä huomenna osaston vaaka näyttää painoksi. Ja taas verikokeet.

Nyt mulle sitten tulee tällä osastolla valmiit annokset keittiössä, tarjottimella. Ne laskee tarkkaan sen kalorimäärän ja mun kokopäivän kalorimääräksi tulee 1300kcal, en ainakaan joudu sen enempää syömään. Kun nyt voisin njopa vahingossakin ottaa jonkun verran liikaa ja sillä lihottaa helposti itseäni. Silti taas joku epänormaali asia mun elämässä. Miksen saisi itse ottaa ruokaa sen verran kun haluan, ja sen näkkileivän?

Olen epäonnistunut tehtävässäni, joka on elämän hankkiminen.

Tunnen, kuinka läski olen. Tunnen ja näen, miten mun reisissä löllyy, käsissä löllyy, perse on kamala, pohkeissa pelkkää rasvaa ja kaksoisleuka..Ja maha, sitä inhoan ylikaiken, ylipursuavaa mahaani!

Tänään oli aamulla punnitus ja painoin 44.7, välipalalla söin Marie-keksin ja taateli-kakun palan, joka oli saatanan iso virhe, sillä nyt lihoan ainakin kolme kiloa. Tänään on Sauna Open Air ja onneksi pääsen näkemään siellä edes Bodomin ja kaverinikin nään. Toivon todella, ettei kukaan huomaa ylipursuavaa mahaani ja kamalia käsiäni, enhän voi edes pitää mitään, missä on vähänkin lyhyet hihat.

Oikeasti, tunnen, kuinka se kaikki rasva imeytyy muhun ja olen monta kiloa läskimpi. Minussa on vain läskiä, joka paikassa, tarkoitan aivan joka kohtaa itsessäni. Olen syönyt tänään niin epäterveellisesti, kun söin sen kakun palan ja keksin. Onneksi sentään tavalliset tummat leivät olen saanut pidettyä näkkäreinä, ei kukaan ole huomannut, mitä leipää otan. Onneksi, koska muuten olisin rasvaksi muuttunut.

Tää paikka tuntuu paljon vapauttammalta, ettei olis mitään pakollista liikuntaa. Jos vaan liikun niin se on vapauttavaa, kun täällä on huomannut, etten syö välttämättä aivan sairaasti, koska muutkin mun ikäset syö suunnillen saman verran, muttei kuitenkaan liiku normaalia enempää. Silti joskus tulee pakottava tarve liikkua niin paljon. Tuntuu, että on parempi olla, kun on pakottanut itsensä tekemään tietyn määrän. Ja illalla on ihana mennä nukkumaan, kun paikat on kipeät ja oikeasti väsyttää.

Katsoin hieman papereita niin paino oli tänään 44 piste jotain. En pidä enää niin tärkeänä laihtua, ainakaan nyt. Riippuu miltä seuraavana päivänä aina näytän.. Se on niin monesta asiasta kiinni. Täällä hoitajat ei oo kyyläämässä kun syön ja saan syödä muiden seurassa niin se on paljon vapaamman ja normaalimman tuntusta, enkä ole ainoa huoneessa, joka nielaisee ja jokainen kuulisi vain sen nielaisun. Tosin on sitli masentavaa ajatella, että mulla on kesäloma..Ei tää täällä ole vittu mikään kesäloma! Onneksi on muitakin nuoria ja ne tajuaa ja ajattelee samalla tavalla. Nyt ei kukaan oo puhunutkaan painosta eikä syömisestä niin se ei stressaa. Oon huomannut, että kun niistä ei puhuta liikaa elämä tuntuu mukavammalta ja mulla on paljon parempi olla.

Silti masentaa täälläkin olla, mutta parempi tämä on kuin TYKS. Että niin juu, ei ole niin kamalaa, ei pinnallista, eikä tuijoteta vain numeroita. Ja voin päästä perjantaina viikonlopuksi kotiin8) Paino otetaankin onneksi vain kaksi kertaa viikossa.